Johtopäätökset parin Ruotsi-vuoden jälkeen

Vajaan kahden vuoden päätoiminen oleskeluni Ruotsissa on tulossa päätökseensä ja palaan Haaga-Helian rehtoriksi ja toimitusjohtajaksi 1.12. Tuntuu hyvältä ja motivoivalta palata takaisin pääkallonpaikalle – vaikka Ruotsi-yhteys tulee varmasti säilymään. Haluan tässä vaiheessa kiittää kaikkia lukijoitani. Tämä viimeinen blogini Ruotsista on eräänlainen synteesi, jossa isken yhteen parin vuoden kokemukseni. Esitän seuraavassa neljä näkemystä Ruotsista, joiden katson kuvaavan sitä, missä maa makaa.

Ruotsi on Suomen paras ystävä. Suomi nauttii Ruotsissa vilpitöntä ihailua. Pragmaattisuuttamme, maanpuolustustamme, resilienssikykyämme sekä yleistä suoruuttamme arvostetaan suuresti. Usein myös viitataan yhteiseen historiaamme, joka tosin ei ole itsestäänselvyys uusille ruotsalaisille. Suomen hallitusohjelmassa Ruotsi määritellään Suomen tärkeimmäksi bilateraali-kumppaniksi ja taustalla löytyy sekä turvallisuuspoliittisia että kaupallisia näkökohtia. Jos puhutaan elämäntyylistä, arvostuksista ja kulttuurista, on itsestään selvää, että Suomi ja Ruotsi ovat varsin lähellä toisiaan. Sanalla sanottuna ymmärrämme toisiamme.

Ruotsi on paljon enemmän kuin mitä viikonloppuristeilyllä Tukholmaan näemme. Ruotsi on iso maa, jossa erot pohjoisen ja etelän välillä ovat suuret sekä kulttuurillisesti että ilmastollisesti. Suomalaisten kontaktit Ruotsin kanssa ovat pohjoisessa lähinnä kansalaisten rajan yli tapahtuvaa toimintaa, kun taas pääkaupunkien välillä tapahtuu virkamiesyhteistyötä ja perinteistä risteilyturismia. Vaikka matkailijavirrat eivät vielä ole palanneet pandemiaa edeltävälle tasolle, on vierailijoiden määrä merkittävä. On syytä kuitenkin muistaa, että perinteisten ja tuttujen kohteiden lisäksi Ruotsissa löytyy valtavasti muutakin nähtävää – aina Skånen aatelislinnoista Keski-Ruotsin pittoreskeihin pikkukaupunkeihin ja pohjoisen luontokohteisiin.

Ruotsissa on monta todellisuutta. Kuluneiden parin vuoden ajan Ruotsi-kuvaa ovat leimanneet toisaalta jengiväkivalta ja toisaalta Ruotsin vaivalloinen NATO-prosessi. Näistä jälkimmäinen hoitunee lähitulevaisuudessa, mutta jengiväkivallan syyt ja triggerit löytyvät varsin syvältä yhteiskunnassa. On syytä huomata, että vaikka ampumistapaukset ja räjähdykset tapahtuvat yhä laajemmilla alueilla, valtaosa kansasta ei omaa niihin mitään kosketuspintaa. Tapahtumat ovat edelleenkin erittäin paikallisia. Ruotsissa löytyy monta todellisuutta, jotka eivät välttämättä juurikaan kohtaa. Löytyy lähiötodellisuus ja siihen liittyvä maahanmuuttajatodellisuus, löytyy ns. vanhan rahan todellisuus, löytyy pienen kaupungin todellisuus ja löytyy suuri keskiluokkainen todellisuus. Ruotsi on jossain määrin luokkayhteiskunta, minkä lisäksi yhteiskunta on Suomea enemmän pirstoutunut ja eriytynyt. Tästä maksetaan nyt kovaa hintaa. Tämä on ongelma-alue, josta Suomen on syytä oppia eikä tehdä samoja virheitä.

Ruotsalaisten ajattelutapa ja suhtautuminen omaan maahansa ja itseensä on murroksessa. Ruotsalaisille on perinteisesti ollut tyypillistä antaa neuvoja muille ja toimia eräänlaisena opettajana globaaliyhteyksissä. Syynä tähän on ollut näkemys ruotsalaisen yhteiskunnan ylivertaisuudesta ja ns. ruotsalaisen kansankodin mallin toimivuudesta. Tätä näkemystä kyseenalaistetaan yhä enemmän ja esitetään kritiikkiä omaa maata kohtaan. Malli ei olekaan niin toimiva kuin aikaisemmin on oletettu. Sähkön hinnat vaihtelevat päivittäin ja kohtelevat Etelä- ja Pohjois-Ruotsia epätasa-arvoisesti, teollisten investointien lupakäytännöt ovat aikaa vieviä, koulutusjärjestelmä ei toimi ja järjestelmään liittyy myös paljon väärinkäytöksiä, jotka ilmenevät fuskauksena valtakunnallisessa högskoleprovet-kokeessa sekä paikkaansa pitämättöminä todistuksina. Yhteiskunnan tukiin liittyvä rikollisuus on jo suurempaa kuin huumerikollisuus ja Ruotsin eri viranomaisten välinen yhteistyö kangertelee osittain viranomaisten suuren määrän vuoksi ja osittain erittäin tiukalle viritetyn yksityisyyden suojan ja henkilötietojen suojan vuoksi. Ruotsi on murroksessa ja uusi hallitus on pannut alulle ennätysmäärän uusia hankkeita. Monet kansalliset instituutiot ovat kritiikin kohteina – esimerkkinä voi vaikka mainita Nobel-säätiön, joka sai osakseen säälimätöntä kritiikkiä säätiön ehdotettua kutsuvansa Venäjän suurlähettilään Nobel-juhlallisuuksiin. Ehdotuksesta jouduttiin perääntymään ja säätiön toimitusjohtaja oli pakotettu hakemaan uusia töitä. Hän tosin oli norjalainen.

Edellä esitetystä huolimatta Ruotsi on hieno maa, joka useimmiten putoaa jaloilleen. Ruotsalaiset ovat keskimääräisesti erittäin ahkeria ja ratkaisukeskeisiä, jotka kaiken diskuteeraamisen keskellä myös löytävät toimivia ja jopa uraauurtavia ratkaisuja. Ei ole sattumaa, että Ruotsista on lähtöisin monta maailmalla menestynyttä innovaatiota ja kyseessä on edelleenkin maa, jossa syntyy maailmassa eniten patenttihakemuksia per capita. Myös Ruotsin valtiontalous on Suomeen verrattuna erinomaisessa kunnossa.

Ruotsia kannattaa seurata ja Suomessa toimivien kannattaa ylläpitää ruotsin kielen taitoansa. Lähin ystävä on yllättävän lähellä ja häneen kannattaa pitää toimiva ja mutkaton yhteys.

Teemu Kokko(*

*) Artikkelin kirjoittaja, KTT Teemu Kokko toimii Haaga-Helian rehtorina ja toimitusjohtajana. Hän on väliaikaisella toimivapaalla työstään joulukuuhun 2023 asti ja asuu pysyvästi Tukholmassa. Muutaman kerran vuodessa saamme häneltä Tukholman kuulumisia matkailusta ja siihen liittyvistä toimialoista.

P.S. Olen käynyt varsin ahkerasti SATS:in jumpissa. Kulttuurierot Suomen ja Ruotsin sinänsä identtisten Les Mills -ohjelmien välillä ovat valtavat. Ruotsissa musiikki tulee todella kovaa, tuntemattomillekin naapureille annetaan high fiveja kappaleiden välillä, musiikin mukana lauletaan ja kaiken kaikkiaan ilmapiiri on kollektiivisen tsemppaava. Näitä arkielämän kokokohtia tulen todella kaipaamaan!