Huomioita kuluneesta kesästä
Teemu Kokko
Maailman epävarma tilanne, jatkuvat konfliktit, pelkät huonot uutiset ja yleinen vakauden puute rupeavat tuntumaan. Yhä useampi kertoo, ettei halua katsoa uutisia niiden negatiivisen sisällön vuoksi ja moni on vähentänyt lehtien lukemista. Jatkuvaa negaatioiden kuormaa ei jakseta kantaa. Onkin luonnollista, että voimaa haetaan iloisesta yhdessäolosta, kevyistä asioista ja iloa tuottavista tapahtumista. Kaikki tämä sataa tapahtumatuottajien laariin.
Jalkapallon MM-kisat olivat tapahtumanäkökulmasta suuri menestys. Paikalla olleiden mukaan tapahtumat toimivat hyvin ja uusi ilmiö oli stadionille saapuminen jo pari tuntia ennen pelin alkua. Musiikilla oli aikaisempaa suurempi rooli ja näyttäviin avausseremonioihin panostettiin. Ainoastaan korkea hintataso, liikenneruuhkat sekä muutamat FIFA:n interventiot saivat kritiikkiä. Yhdysvalloista voi monestakin syystä olla montaa eri mieltä, mutta tapahtumien järjestämisen he osaavat!
Kisojen vanavedessä järjestettiin ympäri maailmaa paljon erityyppisiä tapahtumia. Oslossa soudettiin, Tukholmassa kokoonnuttiin stadionille ja jopa pienellä Ljusterön saarella Tukholman pohjoispuolella saaren ravintola piti kisakatsomoa yli normaalien aukioloaikojen – ja kaikki tämä vielä sen jälkeenkin, kun Ruotsi oli jo pudonnut pois turnauksesta. Ja väkeä riitti! Pääsääntöisesti kokoontumiset sujuivat rauhallisesti, mutta toki lieveilmiöitäkin oli. Aina löytyy riitasointujen soittajia, mutta yleensä suuri enemmistö onnistuu pitämään heidät kurissa – joskus toki viranomaisten suosiollisella avustuksella.
Kesän konserttitapahtumat ovat myös olleet massiivisia sekä Suomessa että naapurimaissa. Tallinnaan lähdettiin katsomaan Swedish House Mafiaa ja Tukholmaan Bad Bunnyä. Massatapahtumaan osallistumisesta on tullut merkittävä matkailullinen motiivi. Kulttuurin lisäksi isoja tapahtumia järjestetään liikunnan ja urheilun parissa, hyvänä esimerkkinä Tukholman ja usean Keski-Euroopan pääkaupungin maratonit. Myös ohjatut vaellusmatkat ovat suuressa suosiossa.
Iso merkitys on myös pääkaupunkien vetovoimalla. Brittiläinen The Economist listaa pääkaupungit sen mukaan, miten hyvä niissä on asua. Tunnetussa ”EIU’s Global Liveability Index” listauksessa on mukana 173 pääkaupunkia ja pisteitä annetaan yleisestä vakaudesta, terveydenhuollosta, kulttuurista, ympäristökysymyksistä ja infrastruktuurista. Vuoden 2026 listauksen kärkikaupungit olivat Kööpenhamina, Wien, Melbourne, Sydney, Zürich, Geneve, Osaka, Adelaide, Vancouver ja Tokio. Helsinki oli listan 22., mikä oli valitettavan kova pudotus edellisvuoden 13. sijalta. Silmiinpistävää oli se, että eurooppalaisia kaupunkeja oli kärkikymmenikössä enää neljä kappaletta, mikä kertoo jotain maailman menosta. Maista parhaiten menestyi Australia, jonka kaupungeista oli listalla top-kymmenikössä peräti kolme kappaletta.
Helsingin sijoitukseen vaikutti eniten keskustan heikentynyt elinvoima. Terveyspalveluista, koulutuksesta ja infrastruktuurista Helsinki sai hyvät pisteet. Ympäristö- ja kulttuuriosioiden heikentyneet pisteet heijastelevat valitettavasti väärää suuntaa. Peiliin on syytä katsoa ja vaikka matkailijaluvut ovat hyviä, asukkaiden tuntemuksiin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Useat kiistellyt infrastruktuurihankkeet herättävät varsin ristiriitaisia tunteita, joten vaikeata tasapainoilua täytyy tehdä. Monen polven helsinkiläisenä toki toivoisin, että päätöksiä tehtäisiin enemmän pragmaattisesta kuin ideologisesta näkökulmasta. Kulttuurimaiseman pilaaminen pyöräilysillalla muutaman kymmenmetrin mäkinousun lieventämiseksi tai raitiovaunujen ahtaminen Topeliuksenkadulle vain muutaman sadan metrin päähän valtaväylästä Mannerheimintiestä tuntuvat maallikosta järjettömiltä hankkeilta, jotka eivät mitenkään edistä Helsingin pyrkimyksiä ”maailman toimivimmaksi kaupungiksi”. Sympatiani ovat toki päätöksentekijöiden puolella, sillä aina joku suivaantuu tehdyistä päätöksistä. Toivottavasti järki aina loppupeleissä voittaa.
Tapahtumien suhteen Helsinki on mielestäni oikealla tiellä. Jos katsoo tapahtumalistauksia, kaupungissa tapahtuu varsin paljon. Myös kansainvälisiltä matkailijoilta tulee pääsääntöisesti positiivisia kommentteja. Meihin suomalaisiin liitetään jotain selittämätöntä mystiikkaa ja positiivista ”hulluutta”, joka tuo Suomeen täysin uusia matkailijoita. Oma kokemukseni myös on, että lähes kaikista Suomessa vaihto-opintojaan tehneistä kansainvälisistä vaihto-opiskelijoista tulee elinikäisiä Suomi-faneja. Varmin tae tästä tietysti ovat vaihto-oppilasvuonna syntyneet ihmissuhteet, jotka parhaimmillaan ovat ihmisiän pituisia.
Tapahtuma-ala otti koronavuosina siipeensä varsin voimakkaasti. Uskon, että takaisintuleminen on alkanut. Ihmiset haluavat viettää aikaa yhdessä, he haluavat jakaa iloisia kokemuksia, he haluavat itkeä nostalgian kyyneleitä ja he haluavat olla yhteisöllisiä. Paradoksaalisesti maailman tilanne ajaa ihmisiä yhteen. Toivoa vain sopii, että kesän aikana haistamani trendimuutos olisi luonteeltaan pysyvä ja palattaisiin vähän iloisempaan ja yhteisöllisempään aikaan. Sillä ei tosin sotia ja konflikteja poisteta, mutta ehkä yleisellä positiivisuudella voisi olla myös epäsuora poliittinen vaikutus. Matkailukäyttäytyminen on aina suhteessa yhteiskuntaan, joten toivoa paremmasta ehkä on näköpiirissä. Matkailukäyttäytyminen on kuviteltua suurempi ja jopa tulevaa ennakoiva voima.
Teemu Kokko (*
P.S. Hangon regatta on vuotuinen instituutio. Erityisesti ruotsinkielinen nuoriso valtaa Hangon muutamaksi päiväksi heinäkuun alussa. Jo muutaman vuoden ajan pukeutumiskoodiksi on muodostunut valkoiset vaatteet. Yleensä instituutiot vahvistuvat, kun niihin liitetään tällaisia sivutarinoita. Tämä on vähän samanlainen juttu kuin aikoinaan Ultra Bran paluukonsertti, jossa varsin monet olivat pukeutuneet keltaisiin sadetakkeihin – tai Wimbledonin valkoiset asut. Peukkuni on pystyssä!
*) Artikkelin kirjoittaja, KTT Teemu Kokko on Haaga-Helia ammattikorkeakoulun entinen rehtori ja toimitusjohtaja. Hän seuraa tarkasti yhteiskuntamme kehitystä ja kirjoittaa muutaman kerran vuodessa matkailuun liittyvistä tai sitä sivuavista ajankohtaisista aiheista. Kaikki esitetyt mielipiteet ovat hänen omiansa.
