Väärinkäsityksiä kansankodista­

Omalla kohdallani neljän vuoden kaksoisasuminen Helsingissä ja Tukholmassa päättyi alkusyksystä. Olen koonnut tähän blogiin muutaman yleisen väärinymmärryksen rakkaasta naapuristamme. Kyseessä on eräänlainen tilinpäätös neljästä harvinaisen mielenkiintoisesta Suomi-Ruotsi-vuodesta.
Ruotsalaiset tekevät töitä suomalaisia vähemmän. Väärin! Ruotsalaiset antavat itsestään rennon ja jopa hieman laiskan kuvan, mutta itse asiassa töitä tehdään antaumuksella ja paljon. Tilastollisesti Ruotsissa tehdään suomalaisia enemmän työtunteja ja tuottavuuteen kiinnitetään huomiota. Ote työntekoon on suomalaisia rennompi, mikä ehkä aiheuttaa tunteen siitä, että töitä tehtäisiin vähemmän. Suomella on paljon opittavaa ruotsalaisesta työelämästä. Työnteon ja vapaa-ajan raja on myös häilyvä, mikä kannattaa huomioida ruotsalaisten asiakkaiden kanssa toimiessa.

On vain yksi Ruotsi. Väärin! Ruotsalainen yhteiskunta on erittäin kerrostunut ja se koostuu monista erilaisista ryhmistä. Valtaosa suomalaisista matkailijoista tuntee joko Tukholman tai Pohjois-Ruotsin raja-alueen. Ruotsi on maantieteellisesti paljon, paljon muuta, minkä lisäksi muualla syntyneet muokkaavat yhteiskuntaa. Suomen ollessa tyypillinen keskiluokkainen maa, Ruotsissa on edelleenkin havaittavissa eri yhteiskuntaluokkia – jotka eivät juurikaan kohtaa. Kerrostunut yhteiskunta edellyttää kerrostunutta markkinointia.

Ruotsalaiset vain diskuteeraavat. Väärin! On totta, että ruotsalaisilla on vahva konsensushakuisuus ja kaikki halutaan pitää mukana, mutta puhumisen lisäksi myös tehdään. Kun puhumiset on puhuttu, yhteinen suunta on löydetty. Tämä on iso vahvuus monessa tekemisessä, jonka merkitystä ei ehkä aina Ruotsin ulkopuolella nähdä. Ruotsissa ideat, ajatukset ja ilmiöt valtaavat alaa huomattavasti Suomea nopeammin ja laaja-alaisemmin, mikä voi auttaa tuotteiden ja palveluiden markkinoinnissa. Kun kansakunta ottaa jonkin asian omakseen, vain taivas on rajana. Näin kävi mm. KAJ-yhtyeelle.

Ruotsin esimerkkiä ei kannata seurata, sillä sieltä tulee vain huonoja ideoita. Väärin! Ruotsi on Suomen lähin ystävä sekä arvomaailmaltaan että kulttuuriltaan. Molemmat maat voivat oppia toisiltaan. Ruotsin kannattaisi oppia jotain Suomen hallintojen välisestä yhteistyöstä, energiapolitiikasta, kriisivarautumisesta sekä yleisestä pragmaattisuudesta. Suomen vastaavasti kannattaisi oppia Ruotsin valtiontalouden hoidosta, työmarkkinapolitiikasta sekä yleisestä yhteisöllisyydestä. Tämän vuoksi on järkevää hankkia aktiivisesti ruotsalaisia business-kumppanuuksia ja tuttavuuksia.

Yhteinen historiamme on unohdettu ja nyt kannattaa katsoa eteenpäin. Väärin! Suomi oli osa Ruotsia vuoteen 1809 asti. Kuluneet 216 vuotta eivät ole täysin nollanneet yhteisiä juuria ja Suomella on edelleenkin erityisasema Ruotsissa. Tuota erityisasemaa kannattaa hyödyntää huomattavasti tehokkaammin. Suomella on Ruotsissa aitoa kilpailuetua kilpailijoihin nähden. Meiltä halutaan ostaa ja ”Made in Finland” on merkki laadusta ja osaamisesta.

Ruotsin kielen osaamisesta ei ole mitään hyötyä. Väärin! Suomessa käyty pakkoruotsi- keskustelu on ollut erittäin haitallinen. Ruotsin kieltä osaavan on helppo käsitellä kaikkia pohjoismaita (Islanti poislukien) kotimarkkinanaan. Kielitaidon merkitys kansainvälisessä kaupassa on erittäin suuri, sillä yhteinen kieli lisää keskinäistä ymmärrystä, se lisää koettua luotettavuutta ja se on selkeä konkreettinen kilpailuetu. Jos kaupanteossa käytetään kummallekin osapuolelle vierasta kieltä (= englanti), koettu etäisyys kasvaa. Suomen taloudellisessa ahdingossa Ruotsin markkinat ovat huomattavan suuri mahdollisuus. Isoille yrityksille tämä on aina ollut itsestään selvyys, mutta erityisesti pk-yritysten olisi syytä tehdä enemmän töitä Ruotsin suuntaan. On myös järkevää tarjota tuote- ja yritysinformaatiota ruotsiksi – pieni asia, jolla voi olla suuri merkitys.

Suomea ja suomalaisia aina dissataan Ruotsissa. Väärin! Suomen rooli suhteessa Ruotsiin on muuttunut huomattavan tasavertaiseksi. Meitä ihaillaan ja jos suomalaista verta on joskus hävetty, siitä on nyt tullut pikemminkin ylpeyden aihe. Ruotsissa noin 100 000 henkilöllä on Suomen passi ja suomalaisia sukujuuria on vajaalla miljoonalla. NATO- prosessi, suositut suomalaiset poliitikot (Sanna Marin, Alexander Stubb,…), musiikkiyhtye KAJ, Ruotsissa vaikuttavat tunnetut suomalaiset kulttuuripersoonat (Arja Saijonmaa, Mark Levengood, Maria Sid,…) ovat kaikki tehneet arvokasta Suomi-myyntityötä muumeja ja saunakulttuuria unohtamatta. Suomi on cool. Suomi on in. Toteamukset, kuten ”en finne igen” tai ”finnjävel” ovat vahvasti historiaa ja Suomi saa nauttia vahvasta positiivisesta henkisestä hyväksymisestä. Siitä on hyvä ponnistaa kohti yhteistä tuloksellista tekemistä.

Lopuksi on syytä todeta vielä se, että kansainvälisessä tarkastelussa maailmasta löytyy erittäin vähän esimerkkejä maista, joiden suhde kaikilla tasoilla on niin positiivinen ja ymmärtäväinen kuin Ruotsin ja Suomen välillä. Usein kuitenkin tuntuu siltä, että tämä läheinen asia koetaan liian kaukaiseksi. Tack Sverige för fyra fina år!

Teemu Kokko (*

P.S. Poliittiset kompromissit ovat vaikeita Ruotsissakin. Alkoholin tilamyynti ”vapautui” 1.6.2025 kuuden vuoden kokeilujaksoksi. Toiminta edellyttää kuitenkin erillistä lupaa, ostomäärät on rajattu 0,7 litraan väkeviä juomia ja kolmeen litraan mietoja juomia ostokertaa kohden. Ostaminen on mahdollista ainoastaan, jos kuluttaja osallistuu maksulliseen opintovierailuun.

*) Artikkelin kirjoittaja, KTT Teemu Kokko toimii Haaga-Helia ammattikorkeakoulun rehtorina ja toimitusjohtajana. Hän kirjoittaa muutaman kerran vuodessa matkailuun liittyvistä tai sitä sivuavista ajankohtaisista aiheista. Kyseinen blogi on hänen viimeinen Ruotsia käsittelevä kolumninsa, sillä kahden kodin kausi (Helsinki ja Tukholma) päättyi alkusyksystä. Kaikki esitetyt mielipiteet ovat hänen omiansa.