Ruotsalaiset huolissaan kansainvälisestä maakuvastaan

Ruotsalaiset huolissaan kansainvälisestä maakuvastaan

Ruotsin kansainvälinen maakuva on perinteisesti ollut erittäin hyvä. Isot kansainväliset yhtiöt, kuten IKEA, Volvo ja SKF ovat tehneet arvokasta työtä. Sitä työtä ovat omilla saroillaan säestäneet esimerkiksi Ruotsin kuningashuone, Dag Hammarskjöld, Ingmar Bergman, Nobel-säätiö, ABBA ja Avicii. Ruotsia on pidetty monin tavoin mallimaana ja pohjoismaisen hyvinvoinnin parhaimpana ilmentymänä.

Kansainvälisesti yksi tunnetuimmista maakuvavertailuista on Anholt-Ipsos Nations Brand Index (NBI), joka mittaa vuosittain kuudenkymmenen valtion maakuvaindeksit. Vertailutietoa löytyy aina vuodesta 2008 lähtien. Vuoden 2022 mittauksessa paalupaikka on Saksalla, jota seuraavat Japani ja Kanada. Ruotsi on yhdeksännellä sijalla Suomen ollessa jaetulla 16. sijalla yhdessä Itävallan kanssa. Suurin putoaja vuoden 2022 tuloksissa oli Venäjä, joka putosi vuoden 2021 tuloksista peräti 31 sijaa 58. sijalle – samaan kategoriaan Botswanan ja Palestiinan kanssa. On palkitsevaa havaita, että myöskään mielikuvatasolla kansainvälinen yhteisö ei hyväksy raukkamaista ja oikeuttamatonta hyökkäyssotaa naapurimaata vastaan.

Ruotsalaiset ovat jonkin verran huolissaan pandemian hoidosta syntyneistä mielikuvarasitteista, mutta ainakaan vuoden 2022 tuloksiin niillä ei näyttänyt olleen vaikutusta; sijoitus kymmenen parhaan joukossa on pysynyt muuttumattomana viime vuosien aikana.

Viime kuukausina huoli on kuitenkin lisääntynyt, sillä Ruotsin jengiampumiset raportoidaan maailmalla varsin laajalti. Tämän lisäksi NATO-prosessiin liittyvät tempaukset on Turkin lisäksi uutisoitu varsin laajalti maailmalla – sekä aivan erityisesti monissa arabimaissa. Joissain tapauksissa Ruotsi on joutunut turvallisuussyistä jopa sulkemaan yritysten toimipisteitä ja konsulaatteja kyseisissä maissa. Mielenosoitusten lisäksi on ollut havaittavissa systemaattista Ruotsin vastaista toimintaa sosiaalisessa mediassa ja voi vain arvailla mikä/mitkä maat ovat toiminnan takana.

Maakuvan merkitys maalle on täysin verrattavissa yritysten imagoon ja sen merkitykseen. Hyvän imagon omaava yritys vetää puoleensa asiakkaita ja virheiden sattuessa saa niitä helpommin anteeksi. Huonon imagon omaava yritys ei ole yhtä vetovoimainen ja se jää usein valintatilanteessa kakkoseksi. Lisäksi kaikkia yrityksen tekemiä virheitä seurataan piiruntarkasti ja niistä myös aktiivisesti viestitään ympäröivälle maailmalle. Lyötyä niin sanotusti lyödään.

Suomen osalta tilanteemme on suhteellisen hyvä. Maineemme maailmalla on asiallisen myönteinen. Tosin maamme tunnettuus on iso haasteemme, mitä itse emme aina näe. Meitä ei juurikaan tunneta yksittäisenä maana, vaan meidät helposti niputetaan osaksi kylmää Pohjois-Eurooppaa tai yhdeksi pohjoismaaksi. Suomen buustaamisessa Suomena on vielä paljon työtä jäljellä.

Venäjän Ukrainassa käymä sota on meille matkailullisesta näkökulmasta huono asia. Kaukaa katsottuna naapuruutemme Venäjän kanssa koetaan joidenkin mielissä uhaksi ja vaikka itse koemmekin olomme suhteellisen turvalliseksi, ulkopuolinen voi valita tilallemme toisen ”turvallisemman” vaihtoehdon. Hiukan on näyttänyt kotimaisessa keskustelussa olevan tabu se kysymys, miksi vaikkapa niin moni ulkomainen rock-bändi tulee Ruotsiin tai Tanskaan, mutta ei sitten jatka Suomeen. Henkilökohtaisesti olenkin sitä mieltä, että Suomen matkailullinen etu on liittyä NATO:on mahdollisimman nopeasti. Se täydentää ja selkeyttää Suomen turvallisuuspoliittista tarinaa uskottavalla tavalla – ja uskon sillä olevan suoria myönteisiä vaikutuksia Suomeen kohdistuviin matkailijavirtoihin.

Takaisin Ruotsiin: Julkisuudessa on havaittavissa suurta huolta maakuvasta ja asian eteen tehdään paljon työtä. Erityisen kovaa keskustelua on käyty sananvapauden ja maan omien intressien välisestä suhteesta. Varsin moni kokee edelleenkin sananvapauden täysin koskemattomaksi ja jakamattomaksi oikeudeksi, kun taas vastapuoli penää myös valtion omien intressien huomioon ottamista. Ruotsin lainsäädäntö on tässä suhteessa hiukan ongelmallinen, mikä tuli varsin selkeästi esiin Rasmus Paludanin koraaninpolttotapauksessa. Suomessa kyseinen toiminta on lainsäädännöllisesti estetty, mutta Ruotsissa näin ei ole. Kun poliisi Ruotsissa kielsi uuden koraanin polton, suurimman päivälehden poliittinen kommentaattori kritisoi voimakkaasti poliisin toimintaa. Keskustelu tulee varmasti jatkumaan ja tässä(kin) asiassa katseet kääntyivät Suomeen, jossa monien mielestä asia on hyvin hoidettu.

Ruotsi on näistä pienistä kansainvälisistä kolhuista huolimatta erinomainen maa, jossa on hyvä asua ja jossa elintaso on korkea. Ruotsalainen mediakeskustelu on Suomea aktiivisempaa ja aggressiivisempaa. Se saattaa joskus johtaa siihen, että mörköjä nähdään myös siellä, missä niitä ei ole. Tämä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että pysyväisluontoisista ilmiöistä nimenomaan jengiväkivalta on ilmiö, joka täytyy saada pikaisesti kuriin. Se on myös alue, jossa Suomella on paljon opittavaa ennaltaehkäisevässä mielessä.

Teemu Kokko(*

*) Artikkelin kirjoittaja, KTT Teemu Kokko toimii Haaga-Helian rehtorina ja toimitusjohtajana. Hän on väliaikaisella toimivapaalla työstään joulukuuhun 2023 asti ja asuu pysyvästi Tukholmassa. Muutaman kerran vuodessa saamme häneltä Tukholman kuulumisia matkailusta ja siihen liittyvistä toimialoista.
P.S. Kuten aikaisemmin olen jutuissani kertonut, Suomen maakuva Ruotsissa on historiallisen korkealla. Etenemisemme NATO-prosessissa, pragmaattisuutemme ja rauhallinen asiallisuutemme on pantu merkille. Puukko- ja viinatarinat ovat muuttuneet ihailuksi ja suomalaisuudesta on tullut ylpeyden aihe. Toistan vielä kerran: tätä momentumia kannattaa nyt hyödyntää!