Pandemian pitkä varjo

PANDEMIAN PITKÄ VARJO

Pohjoismaisessa vertailussa voidaan helposti todeta, että pandemia-aika on unohdettu Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa toisin kuin Suomessa. Islannin tilannetta en tiedä. Täällä asiasta vielä puhutaan ja monet käyttäytymismallit ovat jääneet päälle. Yrityksissä ja korkeakouluissa tehdään hartiavoimin töitä, jotta työntekijät ja opiskelijat saataisiin takaisin läsnäolo-moodiin. Tämä ei ole helppoa, sillä moni kokee etätyöskentelyn/-opiskelun saavutetuksi eduksi. Pandemian loppupuolella yritykset ja korkeakoulut lievensivät läsnäolo-säännöksiään varsin kovalla kädellä ja nyt näiden päätösten purkaminen on varsin haastavaa. Mielipiteet puolesta ja vastaan menevät iloisesti ristiin.

Useimmat ovat yhtä mieltä siitä, että etätyöskentely jossain määrin on täysin paikallaan, mutta jos ja kun siitä on muodostunut kansan tapa, sillä on koko kansakuntaa käperryttävä vaikutus. Käytäväkohtaamisilla on suurempi merkitys kuin uskommekaan. Kahvikuppia haettaessa tulee hoidettua monta käytännön asiaa ja sosiaalisesta jutustelusta voi syntyä monia uusia ajatuksia. Yksi luovuuden tärkeimmistä lähteistä on tutkitusti odottamattomat kohtaamiset – ”unexpected encounters”.

Oma havaintoni on, että suomalaisten kommunikatiivisuus on pandemian jälkeen vähentynyt. Työpäivän jälkeen kaupunki tyhjenee, liikenne hiipuu ja kotien valot palavat kirkkaina. Lukuisat suoratoistopalvelut ovat kovassa käytössä, ja netin keskustelupalstat pullottavat näkemyksiä laidasta laitaan. Sanalla sanoen tuntuu siltä, että elämme ikään kuin säästöliekillä. Kun tähän vielä lisätään maamme poliittinen jakautuminen, on vaikeata uskoa kultamitalisijaamme maailman onnellisuusmittauksessa.

Kaikella tällä passivoitumisella on suuri vaikutus matkailuun – ja aivan erityisesti kotimaan matkailuun. Kun ei tunneta aktiivista kiinnostusta fyysiseen liikkumiseen ja uusiin paikkoihin tutustumiseen, matkailu kärsii. Meillä on jo vanhastaan ollut rasitteena vahva sesonkiluonteisuus ja nyt sen päälle näyttää vielä vyöryvän jonkinlainen passiivisuuden uusi aalto. Ei hyvältä näytä, varsinkin kun pääkaupunkiseudulla on ennätysmäärä joko tekeillä tai suunnittelupöydällä olevia uusia hotellihankkeita. Niiden kaikkien taustalla on ollut ajatus pandemian nopeasta unohtamisesta ja aivan erityisen aktiivisesta post-pandemia ajasta. Toisin kuitenkin näyttää käyneen.

YLE uutisoi vajaa viikko sitten nk. elämäntyyliväsymyksestä, jolla tarkoitetaan koronan perintönä tullutta jumissa olemisen kokemusta. Uutisessa haastateltu psykoterapeutti ja psykologian lisensiaatti Niina Rita toteaa tunnistavansa ”monien kärsivän elämäntavoistaan johtuvasta väsymyksestä ja apatiasta, joka on viime vuosien aikana luikerrellut kuin varkain osaksi ihmisten elämää”.

Monia asioita kestää, kun tietää niiden joskus loppuvan, mutta nyt maailman kriisit ovat luoneet sellaisen epävarmuuden yhteiskuntaamme, että helposti jäädään kotiin lohturuoan ja tv-sarjojen pariin. Jokainen voikin kysyä itseltään, missä on se raja, minkä jälkeen vetäytyminen alkaa olla haitallista?

Niina Rita myös toteaa, että liian samankaltaisena toistuva arki estää uusien elämänkokemusten syntymisen. ”Elämästä voi tulla tasaista mattoa, josta puuttuvat kohokohdat. Sellainen turruttaa ennen pitkään. Ihminen tarvitsee innostumista pitääkseen sisäistä elävyyttään yllä.”

Yksi tapa innostua, saada uutta energiaa ja uusia kohtaamisia, on matkustaminen. Kohteet voivat löytyä lähimaastosta ja joskus jopa naapurikorttelista. Niilo Tarvajärven legendaarista slogania ”ylös, ulos ja lenkille” voi hyvin vähän stilisoida muotoon ”ulos, ulos ja matkalle”. Matkustaminen on yksi helpoimmista piristeistä, innostajista ja uusien kohtaamisien luojista. Jos se kohdistuu kotimaahan, sillä on myös myönteinen taloudellinen merkitys. Suomalaiset tapahtumajärjestäjät, liikennöitsijät, hotellit ja ravintolat ovat alansa osaajia ja he ovat valmiina ottamaan vastaan uusien innostujien joukon. Matkailu voi olla osa ratkaisua, kun Suomi tulee takaisin kasvun, positiivisen tulevaisuudenuskon ja innovatiivisuuden tielle.

Suomi kaipaa liikettä, Suomi kaipaa positiivisuutta, Suomi kaipaa puhetta ja Suomi kaipaa aitoa uteliaisuutta. Ilo ja usko tulevaisuuteen on palautettava agendalle, ja tässä työssä matkailulla on oma merkittävä roolinsa. Pelissä on panoksena koko kansakunnan tulevaisuus.

Teemu Kokko(*

*) Artikkelin kirjoittaja, KTT Teemu Kokko toimii Haaga-Helia ammattikorkeakoulun rehtorina ja toimitusjohtajana. Hän kirjoittaa muutaman kerran vuodessa matkailuun liittyvistä tai sitä sivuavista ajankohtaisista aiheista. Kaikki esitetyt mielipiteet ovat hänen omiansa.

P.S. Eräässä pöytäkeskustelussa juttelin Ruotsiin suuntautuvasta matkailusta ja siitä, miten joku oli aikonut tulla ulos teemalla ”Nu är det dags att visitera Sverige!”. Hieno ja kannatettava ajatus, MUTTA sana ”visitera” tarkoittaa ruumiintarkastuksen tekemistä. Oikeampi muoto olisi ”Nu är det dag att besöka Sverige!”