Juhlahumua, kuninkaallista loistoa ja turvallisuushaasteita

Kuluva vuosi Ruotsissa on varsinainen juhlallisuuksien supervuosi. Koko vuotta juhlitaan esimodernin Ruotsin syntymisen 500-vuotisjuhlana. Tämä lasketaan Kustaa Vaasan valinnasta Ruotsin kuninkaaksi vuonna 1523.

Juhannusaatonaattona Tukholman mahtava kaupungintalo täytti 100 vuotta. Tilaisuutta juhlistettiin pompöösillä iltatilaisuudella, mitä myös Helsingin pormestari Juhana Vartiainen kunnioitti läsnäolollaan. Pormestari Vartiainen oli pääpöydässä kuninkaallisessa seurassa, mikä kertoo jotain Tukholman ja Helsingin sekä laajemmin Ruotsin ja Suomen läheisistä suhteista.

Syyskuun 15. päivänä juhlittiin kuningas Kaarle Kustaan 50 vuotta valtion päämiehenä. Juhlallisuudet kestivät peräti kolme päivää ja kunniavieraina olivat Tanskan kuningatar, Norjan kuningas sekä Islannin ja Suomen presidentit. Ohjelmassa oli mm. teatteriesitys Drottningholmin linnassa, kiitosjumalanpalvelus Te Deum, juhlaillallinen linnassa, kuningasparin hevosvaunuajelu Tukholman keskustassa sekä kaupunkilaisille suunnattu ulkoilmakonsertti. Kohtalon ivaa muuten on se, että prinssi Daniel täytti 50 vuotta juuri samaisena päivänä 15.9. jääden appiukkonsa varjoon. Loppuvuodesta saadaan vielä pieni juhlahetki, kun kuningatar Silvia täyttää 80 vuotta 23.12.

Kaikki tähän saakka järjestetyt tilaisuudet on saatu hoidettua varsin tyylikkäästi, vaikka Ruotsissa on edelleen voimassa korotettu turvallisuuden uhkataso. Väkijoukot ovat olleet massiivisia ja ruotsalaiset näyttävät jatkaneensa elämäänsä varsin normaalilla tavalla. Suomessa media on pyrkinyt kuvaamaan tilannetta uhkaavammaksi kuin miltä se kadun tasolta näyttää. Myös ulkoministeriö toteaa matkustustiedotteessaan että ”Ruotsia voidaan pitää turvallisena matkakohteena, jossa on noudatettava tavanomaista varovaisuutta.” Lisäksi suositellaan matkustusilmoituksen tekemistä – kuten aina matkustettaessa.

Kuten hyvin tiedetään, kohonneen uhkatason taustalta löytyvät lukuisat koraaninpoltot sekä ampumistapaukset. Koraaninpoltot ovat johtaneet aggressioon joidenkin muslimimaiden ääriryhmien parissa. Ampumistapaukset keskittyvät lähinnä jengien välisiin välinselvittelyihin lähiöissä, mutta viime viikkojen tendenssi on ollut toisaalta lähellä keskustaa tapahtuneet ampumiset ja toisaalta se, että kohteina on ollut myös jengirikollisten lähisukulaisia. Valitettavasti on jo ollut tapauksia, joissa ulkopuoliset ovat joutuneet tulituksen kohteiksi ja ainakin yhdessä tapauksessa uhrista erehdyttiin ja surmattiin täysin väärä henkilö. Yhteiskunnallinen keskustelu on kiivasta ja keskustellaan mm. rangaistuksiin liittyvän ikärajan alentamisesta sekä ruumiintarkastusten mahdollistamisesta tietyillä tarkoin rajatuilla alueilla.

Suomi luonnollisesti seuraa tätä Ruotsin varsin surullista kehitystä ja siitä täytyy oppia. Monen asiantuntijan mukaan Suomen tilanne muistuttaa Ruotsin tilannetta noin 15-20 vuotta sitten. Segregaation estämisen eteen täytyy tehdä kovasti töitä ja kun vaaran merkkejä on jonkin yksilön kohdalla havaittavissa, puuttumisen tulisi tapahtua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Koettu turvattomuus on siis lisääntynyt, mutta edelleenkin on niin, että suuri enemmistö ruotsalaisista ei juurikaan koe näitä haasteita omassa elämässään.

Moni on ihmetellyt Ruotsin menettelyä koraaninpolttojen yhteydessä. Ulospäin näyttää varsin eriskummalliselta, kun koraaninpolttaja tuodaan tilaisuuteen poliisisaattueessa ja jos joku yrittää sammuttaa palavan koraanin, häntä kohdellaan varsin kovakouraisesti. Suomessa asia on hoidettu varsin pragmaattisesti vetoamalla mm. kieltoon avotulen tekemisestä julkisella paikalla. Ruotsissa sananvapaus on betonoitu perustuslaissa ja uskonnolliset mielenilmaukset mainitaan eksplisiittisesti. Lisäksi noin puolet ruotsalaisista katsoo, että mitään muutoksia ei haluta periaatteellisesti tehdä paineen alla. Avaimet halutaan pitää omissa käsissä.

Kotimme jääkaapissa on pullo hyvää shampanjaa, joka korkataan heti, kun Ruotsin NATO-jäsenyys on selvä. Kuten presidentti Niinistö on todennut, Suomen NATO-jäsenyys on täydellinen (”komplett”) vasta Ruotsin liittymisen jälkeen. Suomella on vahvasti oma lehmä ojassa, sillä etujemme mukaista ovat suojatut logistiikkareitit sekä nk. rintaman syvyys, joka mm. Ukrainassa on osoittanut suuren merkityksensä. Kuten hyvin tiedämme, Turkki ja Unkari jarruttavat jäsenyyttä käyttäen koko prosessia omiin sisäpoliittisiin tarkoituksiinsa. Erityisesti Unkarin rooli EU-maana ja kieliserkkumaana ihmetyttää kovasti.

Edellä mainitut isotkin haasteet eivät kuitenkaan juurikaan vaikuta jokapäiväiseen elämään. Kuninkaan juhlien yhteydessä tuli jälleen selväksi, miten suurta suosiota kuningashuone nauttii. Muutamalla puolueella on monarkian poistaminen puolueohjelmassaan, mutta mikään niistä ei aja sitä aktiivisesti. Henkilötasolla Kaarle Kustaa on erittäin suosittu ja hänen suosionsa ylittää ainoastaan tuleva kuningatar, kruununprinsessa Victoria, joka juuri tätä kirjoitettaessa on lähdössä kahden päivän vierailulle Helsinkiin ja Loviisaan. Silloin mekin saamme nauttia kuninkaallisesta loistosta ja – siteeraten Anna-Lena Laurénia – ilman, että joudumme maksamaan siitä mitään – todellinen win-win siis.

Teemu Kokko(*

*) Artikkelin kirjoittaja, KTT Teemu Kokko toimii Haaga-Helian rehtorina ja toimitusjohtajana. Hän on väliaikaisella toimivapaalla työstään joulukuuhun 2023 asti ja asuu pysyvästi Tukholmassa. Muutaman kerran vuodessa saamme häneltä Tukholman kuulumisia matkailusta ja siihen liittyvistä toimialoista.

P.S. Tekstissäni viitattiin Ruotsin takkuilevaan NATO-prosessin. Ihan kaikkien ruotsalaisten huumorintaju ei kestänyt sitä, kun joku suomalainen vääräleuka totesi kevään Euroviisujen yhteydessä Suomen olleen paras NATO-maa…