Onko Turistivero ratkaisu?

Onko turistivero ratkaisu?

Ruotsissa on menneen kesän aikana käyty aktiivista keskustelua nk. turistiverosta. Tämä tarkoittaisi käytännössä, että turistikohteeseen saapuvat matkailijat joutuisivat maksamaan jotain kohteessa viettämistään päivistä. Mallina on mm. käytetty Venetsiaa, jossa päivämatkailijoilta peritään viiden euron vuorokausimaksu. Maksun voi suorittaa verkossa ja kaupungilla on tarkastajia, jotka tarkistavat suoritetun maksun. Mikäli maksua ei ole suoritettu, seurauksena on noin 500 euron sakot. Joitakin poikkeuksia tosin löytyy, kuten esimerkiksi hotelleissa yöpyvät sekä joidenkin kansainvälisten risteilyalusten matkustajat.

Keskustelu on sikäli akateemista, että Ruotsin nykyinen lainsäädäntö ei mahdollista turistiveron kaltaista maksua. Ainoastaan eduskunta voi päättää veronkannosta ja alueellisia tiettyyn ryhmään kohdennettuja veroja ei nykylainsäädännön puitteissa voi kerätä. Johtavat poliitikot ovat ottaneetkin etäisyyttä koko ajatukseen. Keskustelu on kuitenkin ollut vilkasta ja asia näyttäytyy varsin musta-valkoisena. Täysin haudatuksi ei asiaa myöskään voi tuomita.

Turistiveron puolustajat katsovat, että matkailijoiden tulee osallistua kuluihin, jotka aiheutuvat infrastruktuuriin kulutuksesta. Näistä mainitaan usein esimerkkeinä jätehuolto, liikenneruuhkat, täynnä olevat parkkipaikat sekä esimerkiksi yleiset WC:t. Lisäksi pidetään kohtuullisena, että alueen vakituiset asukkaat saavat laajamittaisesti jotain hyötyä matkailijavirroista. Nyt tulot ajautuvat vain turisteille palveluja tarjoaville tahoille.

Turistiveron vastustajat pitävät sitä tarpeettomana rahastuksena, jossa rahan kerääminen maksaa enemmän kuin siitä saatavat hyödyt. Lisäksi pelätään, että verolla voi olla pitkässä juoksussa kielteinen vaikutus sekä matkailijavirtoihin ja koko alueen matkailulliseen imagoon.

Uutena elementtinä keskusteluun on myös noussut ympäristövaikutukset ja niiden korvaaminen turistiverolla. Veron puolustajat katsovat veron toimivan hyvin myös tässä tarkoituksessa, kun taas vastustajat puhuvat ympäristön nimissä tehtävästä tekopyhästä viherpesusta.

Oman ongelmansa muodostaa jo lähtökohtaisesti ”turistin” määrittely. Maailman matkailuorganisaatio UNWTO määrittelee turistiksi henkilön, joka on ”vapaa-ajan tarkoituksessa vähintään sadan kilometrin päässä vakituisesta asuinpaikastaan vähintään 24 tuntia”. Mitä, jos matka kestää 23 tuntia ja etäisyyttä onkin 99 km…?

Ei kuitenkaan savua ilman tulta: Maailmanlaajuisesti raportoidaan yhä kasvavammasta antagonismista massamatkailua kohtaan. Olemme lehdistä saaneet lukea, miten esimerkiksi Barcelonassa matkailijoita ammutaan vesipistooleilla. Amsterdamissa on otettu käyttöön täysin alkoholivapaita vyöhykkeitä matkailijoiden karkottamiseksi ja Kroatiassa on ollut mielenosoituksia nuorten ruotsalaisten invaasiota vastaan. Matkailu herättää tunteita ja valitettavan usein kitkaa syntyy ”rikkaan” matkailijan” ja ”köyhän” paikallisen asukkaan välillä. Toisaalta voi myös argumentoida, että matkailu on tuota vastakkainasettelua huomattavasti monimuotoisempaa ja ilman matkailun tuloja köyhä saattaisi olla vielä köyhempi.

Asia ei siis ole yksinkertainen, kun tiedostetaan matkailuelinkeinon rahavirtojen suuruus sekä matkailun työllistävä vaikutus. Se kohdistuu erityisesti nuoriin eikä edellytä monien operatiivisten työtehtävien osalta kohtuutonta koulutustaustaa. Samaan aikaan tiedetään, että suosituissa matkakohteissa asuntojen hinnat ja vuokrat ovat nousseet pilviin, Airbnb:n kielteiset vaikutukset ovat aiheuttaneet paljon keskustelua ja matkailijat eivät aina kunnioita paikallisia perinteitä ja tapoja.

Yksi ratkaisu voisi olla jonkinlainen vapaaehtoisuuteen pohjautuva kompensaatiomalli, jonka kautta matkailijat voisivat kanavoida rahavaroja paikalliseen kehittämistyöhön. Pienimuotoisia kekseliäitä esimerkkejä on jo olemassa. Vieraillessani Washington D.C:ssä kävin paikallisessa katedraalissa, jonka sisällä oli rakenteilla katedraalin pienoismalli Legoista. Kymmenellä dollarilla matkailija pystyi ostamaan 20 Lego-palikkaa ja tämän lisäksi hän sai nimensä pienoismallin rakentajien kunniakkaaseen listaan. Kerätyt varat käytettiin täysimääräisesti katedraalin restauroimiseen.

Keskustelu turistiverosta osoittaa, että matkailutoimijat joutuvat arvioimaan omaa yhteiskunnallista vastuutaan. Matkailun haaste on tasapainottaa matkailun kautta saavutettavia hyötyjä lievevaikutusten kanssa. Paikallisten asukkaiden elämä ei luonnollisesti saa vaikeutua kohtuuttomasti ja toisaalta maailma on varmasti parempi paikka, kun pääsemme tutustumaan erilaisiin kulttuureihin ja ihmisiin. Matkailuelinkeinon tuleekin käydä jatkuvaa ja ratkaisuhakuista dialogia ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Teemu Kokko (*

P.S. Olen huomannut viime aikoina, että ruotsalaisten matkanjärjestäjien teksteissä löytyy varsin usein mainintoja sekä revontulista että saunasta. Ainakin näistä kahdesta meidän suomalaisten tulisi pitää mustasukkaisesti kiinni: revontulet näkyvät Suomessa Ruotsia laajemmalla alueella ja sauna todellakin on suomalainen juttu!

*) Artikkelin kirjoittaja, KTT Teemu Kokko toimii Haaga-Helia ammattikorkeakoulun rehtorina ja toimitusjohtajana. Hän kirjoittaa muutaman kerran vuodessa matkailuun liittyvistä tai sitä sivuavista ajankohtaisista aiheista. Kaikki esitetyt mielipiteet ovat hänen omiansa.