SUOMEN HALLITUSOHJELMA JA RUOTSI

SUOMEN HALLITUSOHJELMA JA RUOTSI

Tätä kirjoitettaessa Suomessa käydään keskustelua tulevasta hallituskokoonpanosta ja Ruotsissa hallitus on esittänyt ensimmäisen kevätbudjettinsa. Kummassakin maassa on varsin täpärien vaalien jälkeen otettu askel oikealle ja pääministeriys on oikeistopuolueella. Perinteiset pienpuolueet ovat saaneet siipeensä ja keskustavaihtoehto on suurissa vaikeuksissa. Yhtäläisyyksiä Suomen ja Ruotsin poliittisessa kehityksessä löytyy runsaasti enemmän kuin eroja.

Kun Suomessa päästään hallitusohjelman kirjoittamiseen, on toivottavaa, että Ruotsi saa siinä sille kuuluvan huomion. Kysymys on sekä historiallisesti että reaalitaloudellisesti Suomen ylivoimaisesti tärkeimmästä bilateraalisesta kumppanista. Yhteinen eteneminen NATO-asiassa on myös alleviivannut tätä asiantilaa. Kaiken lisäksi Suomi nauttii jonkinlaisesta euforisesta ihailusta Ruotsissa. Tämä pitäisi osata ulosmitata jollain tavalla. Suomi-Ruotsi -suhde on muuttunut pysyvästi.

Isoissa hankkeissa ja infrastruktuurin parantamisessa Ruotsi on luontainen kumppanimme – olivatpa sitten kyseessä tulevat jäänmurtajahankinnat tai vaikkapa uudet rautatieyhteydet. Maillamme löytyy jo valmiiksi yhteen kutoutunut alihankkijaverkosto, jonka omistajuus menee sopivasti ristiin. On siis paljon voitettavaa.

Toisaalta Ruotsin suuntaan pitää myös valvoa omia etuja. Runsaasta historiallisesta maahanmuutosta huolimatta Ruotsillakin on kova puute osaajista. Erityisesti tämä kärjistyy Pohjois-Ruotsissa, minne akku-, yms. teollisuuden ympärille ollaan tekemässä yli 100 miljardin euron investointeja. Suomelle tämä on valtava mahdollisuus, mutta myös uhka.

Vieraillessani Skellefteåssa olin varsin yllättynyt siitä aktiivisuudesta, mitä Ruotsi osoittaa osaajien houkuttelussa. Kaupungilla on oma osaajien houkutteluun ja olosuhteiden kehittämiseen erikoistunut virkamies, joka työkseen haravoi mm. Suomea. Hän järjestää messuja, tuottaa informaatiomateriaalia ja tekee kaikkensa saadakseen Suomesta lisää osaajia Ruotsiin. Perinteisten sosiaali- ja terveysalojen osaajien lisäksi nyt houkutellaan myös hotelli-, ravintola- ja matkailualan osaajia sekä luonnollisesti insinöörejä. Skellefteån Northvoltin tehdas työllistää tällä hetkellä jo 1600 osaajaa, mutta täydellä volyymillä puhutaan noin 5000 osaajasta. Näistä osa suunnitellaan rekrytoitavan Suomesta.

Jokainen menetetty osaaja on Suomelle suuri menetys, jonka rahallinen arvo on hirvittävä. Eri laskutavoista riippuen puhutaan useista miljoonista per henkilö. Muutaman vuoden vierailu ei vielä ole ratkaisevaa, mutta jos sattuu käymään niin, että myös partneri löytyy Ruotsista, Suomi jää helposti lehdelle soittelemaan. Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa menettää yhtään osaajaa ja pahimmillaan osaaja vie vielä mukanaan kokonaisen perheen.

Toinen konkreettinen aivovuodon muoto on ruotsalaisiin korkeakouluopintoihin hakeutuvat suomalaiset nuoret. Heitä tulee perinteisesti erityisesti pääkaupunkiseudun ruotsinkielisten nuorten joukosta, koska Suomessa pääkaupunkiseudun nuorten koulutukseen pääsy on suhteellisesti huomattavasti vaikeampaa kuin muualla Suomessa.

Ruotsissa korkeakouluihin hakeudutaan valtakunnallisen kokeen kautta (nk. högskoleprovet), joka järjestetään kaksi kertaa vuodessa. Kokeen pohjalta voi hakeutua kaikkiin ruotsalaisiin korkeakouluihin ja suomalaiset pärjäävät perinteisesti tässä matematiikkaa, äidinkieltä ja englantia mittaavassa kokeessa varsin hyvin – kiitos hyvällä tasolla olevan lukiokoulutuksemme.

Kevään korkeakoulukoe järjestettiin lauantaina 25.3. Omia tuttuja osallistujien joukossa oli kolme henkilöä ja heidän kertomansa mukaan perjantain lennoilla Suomesta Ruotsiin oli runsaasti korkeakoulupaikkaa hamuavia nuoria. Henkilökohtaisella tasolla toivon heille kaikille kaikkea hyvää ja menestystä, mutta veronmaksajana näkisin heidät kyllä mielelläni jossain suomalaisessa korkeakoulussa.

Olen ollut yllättynyt, miten vähän suomalaisesta aivovuodosta Ruotsiin on puhuttu. Ymmärrän asian vaikeuden, sillä kaikki ovat varmasti yhteistyön kannalla, mutta samaan aikaan myös kansallisia etuja on valvottava. Yksi strategia voisi olla liittoutuminen houkuttelijan kanssa ja sitten yhteisten voimavarojen suuntaaminen Suomen ja Ruotsin ulkopuolisille alueille.

Ja sitten se hallitusohjelma. Kovasti toivoisin, että siellä todetaan realiteetit. Ruotsi on Suomen ylivoimaisesti tärkein kumppani – hallinnonalasta riippumatta. Toivottavasti hallitusohjelmassa todetaan, että teemme läheistä yhteistyötä kaikilla alueilla ja kannustamme toinen toisiamme yhä parempiin tuloksiin. Työperäisen maahanmuuton alueella teemme yhteistyötä, joka suuntautuu maidemme rajojen ulkopuolelle ja näin ollen emme harjoita kannibalismia. Toivottavasti hallitusohjelmassa myös todetaan, että Ruotsin tulevat investoinnit esimerkiksi infrastruktuuriin, puolustusteollisuuteen ja ympäristöteknologiaan ovat meille valtava mahdollisuus.

On myös aivan selvää, että koulutuksen ja tutkimuksen alueella meillä on todella paljon annettavaa Ruotsille, jossa koulutusjärjestelmän todetaan olevan ”rikki”. Historiallinen kohtalonyhteytemme on tänä päivänä paitsi ystävyyttä, myös yhä enemmän reaalipoliittista käytännön tason yhteistyötä, jossa on Suomelle vain voitettavaa.

Teemu Kokko(*

*) Artikkelin kirjoittaja, KTT Teemu Kokko toimii Haaga-Helian rehtorina ja toimitusjohtajana. Hän on väliaikaisella toimivapaalla työstään joulukuuhun 2023 asti ja asuu pysyvästi Tukholmassa. Muutaman kerran vuodessa saamme häneltä Tukholman kuulumisia matkailusta ja siihen liittyvistä toimialoista.
P.S. Monenlaista tarinaa kerrotaan suomalaisten ja ruotsalaisten erilaisista mentaliteeteista. Olen useamman kerran törmännyt huvittavaan – ja aika kuvaavaan esimerkkiin: Kun ihminen liukastuu ja kaatuu kadulla, suomalainen kanssakulkija kysyy ”Kävikö pahasti?”. Samassa tilanteessa ruotsalainen kysyy ”Gick det bra?”…