Vain poikkeavat pärjäävät – ajatuksia tarinan voimasta

Tarina on markkinoinnin taikasana. Pitää olla tarina ja kertoa se. Tarina nähdään
ihmeiden amulettina, jonka hehku houkuttelee ihmisiä tuotteen luo ja saa heidät
kertomaan innoissaan siitä muillekin. Houkutus tarinallistamiseen ja kertomuksen
voiman hyödyntämiseen on iso. Vähän liiankin iso. Tämä näkyy vaikkapa siinä, että
ihan tavallinen yritysesittely otsikoidaan tarinaksi. Eikä siinä mitään. Yksittäisen
tekstikappaleen nimeäminen tarinaksi ei vaan ikävä kyllä tuo siihen tavoiteltua tehoa
ja tenhoa.  
 
Tarina on tapahtumasarja. Joku pyrkii esteistä huolimatta johonkin. Saimi Hoyerin
hotelli Punkaharjulla on esimerkki erinomaisen innoittavasta matkailuun liittyvästä
tarinasta. Siinä yhdistyy yksittäisen ihmisen pyrkimys pelastaa jotain, joka on vaarassa
tuhoutua. Kuten kaunis hotelli tai vaikkapa Punkaharjun alueen matkailu. Nuo asiat
vastaavasti kytkeytyvät osaksi suurta kansallista tarinaa, suomalaisen kulttuurin ja
identiteetin syntyä. Terassin maisemat ovat inspiroineet maan isiä Sakari
Topeliuksesta Johan Ludvig Runebergiin. Toinen kansallisrunoilijamme Eino Leino on
viettänyt yläkerran huoneissa dekadenttia elämää. Noihin tapahtumasarjoihin kelpaa
vieraan liittää oma iltansa. Ehkä tismalleen juuri tässä hekin söivät kuhaa ja maistoivat
madeiraa. Samoja alkumäntyjä katsellen. Omistajattaren persoona ei jätä kylmäksi ja
näkyy kaikkialla. Läikähdys Milanon muotipiirejä eteläsavolaisessa tattimetsässä.
Korkeakulttuuria erämaassa. 
 
Mitä sitten tehdä, jos oma matkailukohde ei historialtaan tarjoa samoja tarinallisia
edellytyksiä. Pitää synnyttää tyystin oma tarina. Moni pienpanimo ja ravintola on
todistanut meille, että vahvan tunnelatauksen omaavan tarinan voi synnyttää
nopeasti. Kasvisravintola Yes Yes Yes hääti tieltään Helsingin ensimmäisen
McDonaldsin. Näin Iso Roobertinkadulla oli kasassa valmis kelpo tarina jo ennen
paikan avaamista. Juttu kulkee ja ruokavallankumouksesta innostuvia asiakkaita
virtaa. Jos ravintola olisi avattu vaikkapa kirjanpitofirman tiloihin, puuttuisi tarinasta
paljon. Pienen piti voittaa iso, palkokasvin päihittää pihvi.  
 
Se mistä me kerromme innostuneesti eteenpäin, on aina totutusta poikkeavaa. Me
emme kerro odotetuista, normaaleista asioita. Lomamatkallaan harva tekee
instastooreja auton tankkaamisesta, S-Marketista tai Hesburgereista. Vaikka kokemus
olisi ollut oivallinen ja henkilökunta tosi mukavaa. Niin kuin niissä aina on.
 
Selailin tätä kolumnia varten, mistä kotimaan matkakohteista viime kesänä sometin.
Syrjäseudulla Rolls Roycella pizzojaan kotiinkuljettavasta ravintoloitsijasta. Vanhan
kyläkaupan luomulähiparatiisiksi muuttaneesta puodista, jonka signature-annos on
biisoniburger. Käpylän parhaasta chilisuklaakakusta, jolla omistaja oli vietellyt
aikoinaan puolisonsa. Cowboy-hattuja ja amerikanraudan kromiosia myyvästä
pohjalaisesta autokeräilijästä. Eläinten vanhainkodista. Kanavan varteen nousseesta
desingbaarista. Konserttisaliksi muutetusta heinäladosta. Veripalttua myyvästä fine
dining -ravintolasta. Murteella aamiaisbuffetin kyltit kirjoittavasta hotellista.
Thaimaalaisen ravintolan loppumattomasta jonosta pohjoiskarjalaisella torilla.
Maailman suurimmasta kyläkaupasta. Pullavohvelikioskista.